Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He ovat nyt äänessä. Sisällissodan punaisen osapuolen muistojen pato murtui 1960-luvulla, kun mukana olleiden kertomuksia alettiin laajemmin kerätä ja tallentaa. Elävä arkisto, Kansan Arkisto ja Työväen muistitietotoimikunta avaavat nyt yhteistyössä ikkunan tähän arvokkaaseen aineistoon. Haastatteluäänitteet tarjoavat harvinaisen näköalan työväen ruohonjuuritason kokemuksiin ja tuntoihin. 27.1.1918 puhjennutta sisällissotaa edelsivät Venäjän maaliskuun vallankumouksesta 1917 alkanut kuohunta, luokkavastakohtien kärjistyminen, kiistellyt poliittiset ratkaisut, väkivaltaisuudet ja yhteenotot. Nämä äänitteet kertovat, millaisena aika näyttäytyi tavallisten työväenmiesten ja -naisten muistoissa. Ne eivät ole eksaktia historiankirjoitusta vaan kertovat heidän ja laajemminkin punaisten kokemuksesta, motiiveista ja suhteesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuvat © Työväen arkisto. Vas. neljä tunnistamatonta punakaartilaista (Atelier Helio, Turku), kesk. punakaartin sairaanhoitajat Tyyne Vikman ja Martta Leimu sekä Vilho Ahlberg Lappeenrannassa, oik. kaksi tunnistamatonta punakaartilaista (1918).